TGK Junnublogi 7/2018

BIOGRAPHY:
Nimi: Joel Talusén
Ikä: 2004 (huhtikuussa 14 vuotta)
Koulu: Hyökkälän yläasteen urheiluluokka
Ensimmäinen kilpavuosi: 2014, jolloin siirryin TGK:n kilparyhmään
Tasoitus: 3.0
Motto: Epäonnistumista ei kuulu pelätä

 

Tässä blogissa kerron reissustani European Young Master-kisoihin Osloon 26.-28.7.

-Haloo?
-Täs on Pasi Purhonen, terve.
-Moi…
-Jos sulta kysyttäis et lähtisiksä European Young Mastersiin kisaamaan, niin lähtisitkö?
-Ehdottomasti!!!
-Loistavaa. Lentoliput tulee sähköpostiin.

Pari viikkoa ennen European Young Master -kisaa Golfliiton valmentaja Pasi Purhonen soitti ja ilmoitti asiasta ilman sen suurempia kiertelyjä. En vain voinut kieltäytyä. En edes varmistanut asiaa vanhemmilta, vaan sanoin suoraan, että tottakai tuun. Kisa järjestettiin Norjassa, Hauger Golfklubbilla. Kisaan osallistui 27 maata ja näiltä max. 2 tyttöä ja 2 poikaa. Kisa oli U16, eli olin muihin kisailijoihin verrattuna nuori. Mukaan lähti poikien maajoukkueessa oleva Sakke Siltala (2002), Kerttu Hiltunen (2002), Golfliiton seurantaryhmässä oleva Aada Rissanen (2003) sekä Golfliiton valmentaja Pasi Purhonen, joka on pelannut itse ammattilaisena.

Taso tuolla on aika kova. Puolella pelaajista on +merkkinen händäri. En itse lähtenyt tavoittelemaan edes top kymppiä. Tavoitteena oli nähdä, missä oma peli menee muihin verrattuna ja opetella pelaamaan niin kuin ”isot pojat pelaavat”. Halusin nähdä miten he vetävät ja suunnittelevat lyöntejään. Kävi ilmi, että lyöntitaidoiltani en ollut niin paljon perässä. Tein kolmen kisakierroksen aikana 11 birkkua, mikä oli koko kisassa kymmenenneksi eniten. Sijoitukseni kuitenkaan ei ollut edes lähellä kärkeä, lopulta 37 (kaikkiaan 54 poikaa osallistui). Tämä tarkoittaa siis sitä, että kierroksiin sisältyi paljon kaikkea turhaa. Otin kolmen päivän aikana 9 kolmen putin griiniä. Tein viisi tuplabogia ja yhden kasin par kolmoselle. Bogejakin tuli liikaa. Vaikka tilanne oli tämä, kierrostulokset eivät olleet aivan katastrofaalisia (80, 78, 77).

Opin omasta pelistäni paljon ja kiteyttäisin oppimani neljään asiaan. Draivaaminen ja griineille lähestyminen on yhtä hyvää kuin muillakin. Tämä johtaa birkkuihin, joita osaan tehdä. Pitkien puttien pituuskontrolli oli osittain puutteellista. Tämä johti kolmen putin griineihin. Viimeinen ja ylivoimaisesti tärkein asia on prosessi ennen lyöntejä. Usein Pasin kanssa mietittiin ratkaisua johonkin lyöntiin. Tavat ajatella erosivat toisistaan paljon. Pallon ympäriltä saa paljon enemmän informaatiota, mitä olin aiemmin käyttänyt. Keskityin ensimmäisenä siihen mihin pallo päätyy, enkä siihen, miten saisin pallon päätymään sinne. Se on osa-alue, joka on hyvän scoren avain, ja se minulta puuttuu. Esimerkiksi kaikki, jotka ovat pelanneet jollain tavalla ammattilaisena osaavat tehdä sen, eli tarvitsen kokemusta ja harjoitusta siihen.

Reissu oli aivan loistava. Tunnelma kisassa oli rento ja hauska. Suurin osa kehen tutustuin oli mukavia. Suomen jengi oli mahtava ja illat menivät leppoisasti ruokaillessa sekä myöhemmin ruuan jälkeen Aadan, Kertun ja Saken kanssa jutskaillessa.

PS. Sakke oli toinen koko kisassa tuloksella -2 hävittyään ensimmäisellä uusintareijällä. Suomen sijoitus Nations Cupissa oli 13.

Joel ja Sakke Hauger Golfklubbilla