TGK Junnublogi 6/2018

TGK Junnublogin kuudennessa osassa Joel Talusén kertoo reissustaan St Andrewsiin.

Joel Old Coursen 18 väylän Swilcan -sillalla

BIO
Nimi: Joel Talusén
Ikä: s. 2004 (huhtikuussa 14 vuotta)
Koulu: Hyökkälän yläasteen urheiluluokka
Ensimmäinen kilpavuosi: 2014, jolloin siirryin TGK:n kilparyhmään
Tasoitus: 4.7
Motto: Epäonnistumista ei kuulu pelätä

Olen Joel Talusén ja edustan Tuusulan Golfklubia sekä Suomen Golfliiton Talentti-ryhmää. Tässä blogissa kerron viikon mittaisesta reissustani ”Golfin Kotiin”, St Andrewsiin maaliskuussa 2018. Matkalle mukaan lähti sekä poikien ja miesten, että tyttöjen ja naisten maajoukkue-edustajia. Valmentajina reissulla oli Suomen Golfliiton päävalmentaja Fredrick Jendelid, tekniikkavalmentaja Pasi Purhonen sekä Matti Lindholm.

 

 

Kaikki alkoi siitä, kun Golfliiton leirillä Vierumäellä ollessani Talentti-ryhmän valmentaja Juha Skyttä pyysi minut hetkeksi treenistä sivuun ja kutsui minut maajoukkueen fysiikkatesteihin Vierumäelle. Fysiikkatestit järjestettäisiin torstaina 15.3. Olin siitä aika täpinöissäni! Fysiikkatestien aika koitti ja mua jännitti. Kävelin Vierumäen Urheiluhallin liukuovista sisään ja käännyin vasemmalle, luentokaareen. Näin Juhan istumassa ja odottamassa testiin osallistuvia. Sitten alkoi tapahtua. Minulle kerrottiin, että Talentti-ryhmästä kahdelle Golfliiton valitsemalle pojalle ja tytölle olisi mahdollisuus lähteä Skotlantiin keskiviikkona 21.3. Siitä tarjouksesta ei todellakaan voinut kieltäytyä – golfin synnyinpaikoille pääseminen maan parhaiden kanssa on tämänikäiselle pikkupojalle aika iso juttu. En ehtinyt edes soittaa asiasta vanhemmille, kun lentoliput oli jo varattu.

Valmennusryhmä matkusti Skotlantiin kahdessa eri ryhmässä. Me talenttilaiset lähdimme Helsinki-Vantaan lentokentältä aikaisin aamulla golfammattilaisen Miro Veijalaisen kanssa. Muu maajoukkue lensi vasta myöhemmin sinä päivänä. Lensimme Skotlantiin Heathrowin kautta. TGK:sta mukaan lähti myös Matias Rantala, joka kuuluu Golfliiton valitsemaan seurantaryhmään.

 

Castle Course, väylä 6

Tämä reissu oli pelimatka. Seitsemästä päivästä pelattiin kuutena ja jokainen kierros eri kentällä. Päivä alkoi normaalisti n. 8 aikoihin, jolloin pesimme hampaat, puimme golfkamat päälle ja lähdimme bägin kanssa aamupalalle. Bussi lähti hotelli Ardgowanista n. 9-10 aikaan aamulla. Bussi suuntasi aina kentälle, jossa sinä päivänä pelasimme. Pisin matka kentälle oli Castle courselle, johon matkaa oli vain n. 10 minuuttia. Aamulla oli tunnin tai kahden mittaiset alkulämpät ja sen jälkeen 18-reikäinen kierros. Leirin kaksi vikaa päivää oli kisapäiviä. Kilpailumuotona oli tasoituksellinen lyöntipeli ja siihen osallistui kaikki leiriläiset. Olin siinä koko leirin kahdeksas.

 

 

Pelasimme St Andrews New Coursen, Castle Coursen, Jubileen, Edenin, Strathtyrumin ja vikana päivänä matkan huipennukseksi legendaarisen, 500-vuotta vanhan St Andrews Old Coursen, jossa golf on tarinan mukaan alkanut. Hienoimmat kentät ehdottomasti olivat Castle Course sekä Old Course. Castle Course oli uusi ja moderni links-kenttä aivan meren kyljessä. Kenttä oli aika pitkä ja kapea, sekä greenit erittäin muodokkaat ja haastavat. Se oli varmaan viikon haastavin kenttä, mutta samalla myös kaunein. Old Course on kerrassaan käsittämätön. Oli vaikea tajuta, kuinka vanha ja legendaarinen se oikeasti oli. Seitsemästoista reikä, jossa lyötiin hotellirakennuksen yli, oli aika arjesta poikkeava. Myös ”The Swilcan Bridge”, eli silta kahdeksannellatoista reiällä oli hieno ja sitä yleensä kuvataan useasti turistireissuilla. Se on yhtä vanha kuin itse kenttäkin, eli n. 500 vuotta.

 

Old Coursen klubitalon edessä, ykkösväylän tee boxissa: (vasemmalta oikealle) Elmo Gerkman, Veeti Mähönen, Aleksi Myllymäki, Joel

Päivät kierroksen jälkeisine harjoituksineen päättyivät iltapäivällä tiiajasta riippuen n. klo 16-17 välillä. Sen jälkeen oli suihku, pieni lepo sekä jutustelua tai kaupassa käyntiä. Seitsemän aikoihin lähdettiin illallistamaan johonkin ravintolaan lähistöllä. Matkat olivat lyhyitä ja tehtiin kävellen. Kävimme syömässä pubeissa, italialaisissa ravintoloissa tai hotellin alakerrassa pihviravintolassa. Klassinen ja tyypillinen ruoka oli ”Haddock with fries” eli uppopaistettua turskaa ja ranskalaisia. Se ei suinkaan ollut aina välttämättä paras. Hampurilaiset ja sandwichit, pizzat, pihvit tai pastat olivat yleensä erittäin hyviä!

Reissu oli mieleenpainuva ja toivottavasti pääsisin sinne ensi vuonna uudelleen!!!