Tämän kesän golfteema

Tämän kesän golfteema: tuulta ja vettä vihmoi,

Anneli Liikkanen lukemassa runoaan savusaunalla

Tuusulan golfkansa sateenkestävää yllensä kiskoi.

Aurinkoa ja sulolämpöä jokainen toivoi,

mutta harvoin piti todeta, onpa lämmintä voivoi.

Kesät ovat tyystin eri maata,

toivoa hyvää säätä voi, mutta kaikkea kivaa ei voi saada.

Kentän kunto alkukesällä aiheutti tuskaa,

tuli kuitenkin kuntoon ennen ruskaa.

Monet pippuriset palautteet caddien niskaan satoi,

yks sun toinen kiukkunsa klubilla latoi.

Ladykapteeni meiltä ymmärrystä aneli,

eihän caddien syy ole, jos asiakas on kaheli.

Kyllä palautteeseen oli oikeasti aihetta,

kun kentänhoito ei saanut aikaan ajoissa

positiivista vaihetta.

Elokuun alussa puttigriinit olivat vihdoin kuosissa,

kenttä täynnä ja Tuusula Golf muodissa.

Kyllä pelaaja kenttäänsä rakastaa,

ja fiilikset neutraaleiksi osaa pakastaa.

Palloa voi onnistumisesta pussata,

birdielinjat tarkistaa ja tulosta rustata.

Päivän Onni on onnistunut peli,

satoi, tuuli tai paistoi, aina on golfarille oikea keli.

On outo olo, kun golfkausi on lähellä loppua,

aamussa rauha, ei kiirusta eikä hoppua.

Aamiaista ei tarvitse hätäillen napaansa heittää,

eikä puolihuolimattomasti meikillä kasvoja peittää.

Miten jatkossa kaipaankaan golfaamun menoa,

liikunnan riemua, kavereita ja päivän hyvää tehoa.

Ajatuksissa kertaan golfkierrosten muistoja,

kun talvella vaellan läpi Bostonin puistoja.

 

Anneli Liikkanen