Kentänhoidon kuulumiset

Solmiessamme sopimusta Tuusulan kanssa olin aidosti innoissani, että saimme pitkän linjan kenttämestarin mukaan toimintaamme. Toisin kuitenkin kävi. Muutama maanantai sitten sain puhelun, jossa minulle kerrottiin, että pitkäaikainen ystäväni ja kollegani Jari Laitinen oli menehtynyt sairauskohtaukseen.

Muistan kun tulin ensimmäistä kertaa Tuusulaan kentänhoitajien yhdistyksen hallituksen kokoukseen ja kesäpäiville. Ensimmäisenä iltana saunoimme Krapilla ja seuraavana aamuna lähdimme pelaamaan. Ajankohta oli aikainen kevät, tosin tämä ei Tuusulan kentällä näkynyt. Jari oli saanut kentän aivan jäätävään kuntoon. Leikkuukorkoja oli muistaakseni kolme: karheikot ja viheriöt ja loput eli väylät, tiiausalueet ja viheriöiden ympärykset. Kenttä oli virheetön, enkä ollut ikinä nähnyt vastaavaa. Vuosi oli muistaakseni 2008. Kaikki ne jotka muistavat tuon vuoden tietävät mitä tarkoitan.

Tämän kevään tilanne on ollut aikalailla päinvastainen. Yksi syy on kentän vanheneminen. Ennen kaikkea puuston pituuskasvu viheriöiden ympärillä on isoimpia haittatekijöitä. Aamun auringonvalon puhutaan olevan kaikkein tärkeintä ruohon kasvun kannalta. 7-, 9- ja 10-viheriöt eivät saa valitettavasti aamulla aurinkoa. Varjo haittaa myös monella lyöntipaikalla.

Väylien märkyyteen on selkeä syy. Se on pesusienimäinen kuitukerros, joka on vuosien mittaan muodostunut leikkuujätteestä sekä muista eloperäisistä kasvinosista. Liian paksun kuitukerroksen tunnistaa siitä, että se on sateen jälkeen pisimpään märkä ja kuivan kauden aikaan palaa ensimmäisenä. Kuitukerrosta voidaan hoitaa monella tavalla, mutta mekaaninen holkitus on nopein keino saada väylien kunto parantumaan.

Tuukka Mönttinen

Väylien kuitukuvasta näkyy, miten vesi lähtee valumaan vasta jalalla painettaessa.

Väyläkuvien jälkeen on kuva viheriöstä, jossa vihreä ympyrä on kohdasta, joka on syystä tai toisesta kasvanut nopeammin kuin punaisella ympyröity kohta.

Seuraavasta kuvasta näkee hieman eri persperktiivistä viheriön pintaa ja sitä miten pienet epätasaisuudet voivat olla isojakin, kun katsoo läheltä.