Kapteeni opastaa

FORE-huudon pakollisuus koskee myös range-lyöntejä

Olemme varmasti kaikki nähneet harjoituspalloja kolmosväylällä. Olen melko varma siitä, että omat pelaajamme eivät sinne paljon palloja paisko, ja on aivan ymmärrettävää, että joskus sinne voi pallo karata. Mutta jos sinne lentää useampi pallosi, suuntaa lyöntiäsi enemmän oikealle. Jos pallo kuitenkin karkaa väylän suuntaan, huuda FORE, kovaa, varsinkin jos joku pelaaja on lähelläkään pallon alastulopaikkaa.

Pari viikkoa sitten oli kolmosväylän alussa reilun 10 metrin säteellä toistakymmentä palloa. Heittelin palloja takaisin rangelle, kun pääni vierestä sujahti pallo ja tuli maahan pari metriä takanani. Mitään huutoa ei kuulunut. En nähnyt lyöjää. Olisin ottanut puhutteluun jos olisin nähnyt.

Eräs pelaajamme oli aiemmin kysynyt yhdeltä kaverilta, joka löi palloja toistuvasti verkkoon, että mikä meininki. Vastaus oli ”on mukava lyödä palloja verkkoon”. Kaikkea se leipä elättää. Kyseessähän ei ole pelkästään turvallisuus, vaan myös harjoituspallojen hävikki, kun menevät rikki leikkurissa kolmosväylän karheikossa. Myös pallojen kerääminen vaikeutuu aivan aidan vierestä.

Nyt olemme pyytäneet kentänhoitoa kääntämään rangen vasemman laidan lyöntialueen hieman oikealle. Jos näet, että joku lyö toistuvasti palloja verkkoon tai kolmosväylälle, pyydä häntä erittäin ystävällisesti tähtäämään satasen merkille eli merkittävästi oikealle tai soita klubille, josta mahdollisuuksien mukaan joku tulee ohjeistamaan. Saatesanoina saa sanoa, että kapteeni voi kertoa syistä miksi näin, jos asiassa on jotain epäselvää.

Kentältä en ole vaaratilanteista tai osumista kuullut, ja FORE on kaikunut mukavasti. Pidetään turvallisuus tässä tärkeässä asiassa mielessä ja ollaan valmiita huutamaan, jos pallo karkaa itseltä tai peliryhmän jäseneltä. Joskus tuntuu, että uudet pelaajat ujostelevat huutaa FOREa. Asia on juuri päinvastoin, saat respektiä kun kajautat mahtavan FORE-huudon. Turhaa huutoa ei ole, jos pallo karkaa toisia päin tai et näe minne se menee.

 

Pallonjälkiä ja irtoturpeita paikataan kohtuullisesti

Muita etikettiin liittyviä asioita, joista on ollut paljonkin puhetta ovat esimerkiksi pallon alastulojäljet viheriöillä. Illalla auringon painuessa alemmaksi voi monttuja nähdä, mutta yleisesti ottaen omien havaintojeni mukaan alatulojälkiä on korjattu kohtuullisen hyvin varsinkin viime alkukauteen nähden. Ehkä silloin oli rikkinäisen ikkunan syndroomaa, kun griineillä oli muutoinkin haasteita. Nyt kun viheriöt ovat hienossa kunnossa, on alastulojälkiä paikattu paremmin. Pidetään tästä kiinni: korjaa vähintään yksi jälki kun viheriölle menet.

Myös väylät ovat paremmassa kunnossa kuin viime kesänä. Turpeiden korjaamiseen kehotan kiinnittämään huomiota. Jos irtoaa ”lätty”, laita se takaisin paikoilleen ja polkaise jalalla jämäkästi päälle. Jos ei lätty ole takaisin laitettavissa, esimerkiksi silppuna, koputtele ainakin mailalla divotin reunat sisäänpäin, jotta pallo sieltä mahdollisimman jouhevasti tulee pois eli vierii yli.

 

Osoittaa pelisilmää antaa ohituslupa

Kenttä rullaa hyvin, ja lämpimässä hyvässä säässä pieni odottelu ei ainakaan kropassa tunnu. Pääsääntöisesti kierrokset ovat olleet alle neljän tunnin täysillä lähdöillä. Jos oma kierrosaikasi painuu sinne neljään ja puoleen tai viiteen tuntiin jatkuvasti, pyydän miettimään miksi kummassa asia on niin. Hosumiseen en toki ketään kannusta.

Ohittamisesta en ole paljon puhetta kuullut. Jos ohitustilanne kuitenkin tulee, vastuu on pääasiassa edellä menevällä ryhmällä. Jos eteen jää tilaa yli väylän verran, anna takana tuleville ohituslupa. Takana tulevan ryhmän tulee pääasiassa luottaa edellämenevän ryhmän pelisilmään. Väkisin ei ohi voi tunkea, ja jos kenttä edessä on täysi, ei ohittamisesta ole iloa vaikka tahti olisikin omaa tahtia verkkaisempi.

 

Kukaan ei tykkää roskista tai tupakannatsoista

Muistutan myös edelleen oman viihtyvyytemme kannalta pienistä jutuista. Omat roskat roskiin, ja jos joltain on jäänyt jotakin pelialueelle, kannathan seuraavaan roskikseen. Tupakoitsijoilta pyydän huomaavaisuutta natsojen suhteen. Sammuttakaa tumpit hyvin älkääkä heitelkö niitä kentälle. Eräillä olen nähnyt oman pienen lasipurkin johon stumpppaavat; erittäin hyvä ja kannatettava idea.

 

Vesiestepaaluja korjailen joka kierroksella. Nehän saa lyönnin ajaksi ottaa pois, mutta tarkista paalun paikka, jotta reikä löytyy uudestaan, ja palauta merkki paikalleen.

Kilpailuissa on ollut vaihtelevasti porukkaa, ja mielestäni seura on pääsääntöisesti onnistunut hyvien tapahtumien luomisessa. Tällä kaudella olemme kokeilleet monta uutta juttua. Jotkin ovat toimineet, jotkin eivät. Esimerkiksi viikkokilpailuformaatit eivät ole selvästikään toimineet. Joukkueen kokoaminen seuraotteluihin on aina ollut haasteellista. Mikä ratkaisuksi? Otan edelleen erittäin mielelläni vastaan palautetta ja kehitysideoitanne.

 

Seuratoimintaa kehitetään

Ry:n puolella on ollut mukavasti toimintaa ja aktiivisuutta. Aktiivien porukka on kuitenkin pieni, ja lisää tekijöitä kaivattaisiin. Seuratoimintaa kehitetään ja toimintastrategiaa laaditaan syksyn ja talven aikana. Mervi Kilpikoski tekee työkseen salibändyliitossa seurakehitystyötä. Hänen tietotaitoaan hyödynnetään luonnollisesti myös omassa strategiatyössämme.

Kannustan pelaajia käymään seuratuomarikurssin, joka on yhden iltapäivän rupeama. Varsinkin ensi vuonna kun säännöt muuttuvat, saa siitä hyvän lähdön uusiin sääntöihin ja vastauksia oman pelin kiperiin tilanteisiin. Kokoamme toki infopaketin ensi vuoden säännöstä, ja luonnollisesti pidämme sääntöillan hyvissä ajoin, toivottavasti vahvistetuin voimin.

 

Golfterveisin

Juha (Millaskangas)